Luonnonympäristömme rapautuu. Mökillä Turun saaristossa sinileväpuuro liplattelee rantaan. Öljyonnettomuuksien jälkiä puhdistetaan pitkään pienten kivien alta. Keniassa eroosion syömällä maalla perheenäiti hakee polttopuita yhä kauempaa. Vaarallisimpia ovat hiljaiset katastrofit, joihin pikku hiljaa totumme. Pitäisikö?

Vihreiden mielestä ei pidä. Juhlapuheet kestävästä kehityksestä on muutettava konkreettisiksi teoiksi yhteisen maapallomme hyväksi. Maailma tarvitsee oppimista ja konkreettisia tekoja. Tarvitaan rohkeutta sanoa, että meillä on joskus varaa olla ilman, maksaa enemmän, kiiruhtaa hitaammin – niin poliittisessa päätöksenteossa kuin arjessakin.