Eduskunnassa luettiin tänään opposition välikysymys yliopistojen asemasta. Mielestäni on hyvä ja tarpeellista, että yliopistojen asemasta ja korkeakoulutuksesta keskustellaan. Yliopistolaitoksen uudistaminen on vaikea ja haasteellinen asia. Joudumme tasapainoilemaan tuottavuusohjelman, palkankorotusten ja ikäluokkien pienenemisen aiheuttaminen haasteiden keskellä.
Nyt haluan peräänkuuluttaa erityisesti demarien vastuuta. Opetusministerin salkku oli yhtäjaksoisesti demareille kahdeksan vuoden ajan vuosina 1999-2007. Tämän hetkinen tilanne on pitkälti seurausta demariministerien aloittamista uudistuksista, sillä yliopistojen rahoitusongelma ei ole syntynyt vuodessa. Nyt onkin paikalla hieman kerrata heidän osuuttaan yliopistolaitoksen kehittämisessä.
Muistan elävästi, kuinka eduskunnassa äänestettiin vuonna 2005 yliopistolain muutoksesta, jonka ydin oli opintoaikojen rajaus. Salin lehterit olivat täynnä mustiin paitoihin pukeutuneita ylioppilaskuntien aktiiveja. Äänestyksen jälkeen he nousivat pystyyn. Tämä vaikuttava ja äänetön protesti synnytti minussa väkevän ja ahdistuneen tunnelman. Tunsin, että sivistysyliopistosta murtui iso lohkare. Tämä tapahtui demariministereiden Haataisen ja Kalliomäen johdolla.
Kalliomäen johdolla aloitettiin myös yliopistojen hallintomallin uudistustyö. Tässä prosessissa yksi osa oli työryhmän asettaminen, joka alkoi valmistelemaan Teknillisen korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistyön syventämistä. Kalliomäki pyysi henkilökohtaisesti Raimo Sailasta valmistelemaan hanketta.
Työryhmän tuloksena syntyi eduskuntavaalien alla Kalliomäelle luovutettu raportti, jossa ehdotettiin em. kolmen yliopiston yhdistämistä säätiömalliseksi innovaatioyliopistoksi. Nyt tuon työryhmän esityksiä ollaan toteuttamassa.
Välikysymyksessä demarit vaativat yliopistojen perusrahoituksen nostamista Tiede- ja teknologianeuvoston esityksen mukaisesti 200 miljoonalla eurolla tällä vaalikaudella. Tiede- ja teknologianeuvosto on vaatinut perusrahoituksen merkittävää korotusta myös aiemmin. Silloin kun demareille olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa asiaan hallituksessa, mitään ei tapahtunut. Päinvastoin demariministerit ovat kurjistaneet yliopistojen asemaa mm. tuottavuusohjelman vaatimuksilla ja UPJ-palkkausjärjestelmällä.
Tilinpäätös demareiden opetusministerikaudesta ei juuri plussan puolelle jää.
Sinivihreällä hallituksella on paljon haasteita yliopistokentässä. Vaikka yliopistojen perusrahoituksen tasossa on vielä paljon parantamisen varaa, nostaa tämä hallitus rahoitusta kuitenkin enemmän kuin edelliset hallitukset.
Vihreiden mielestä yliopistojen perusrahoituksen tulee jatkossakin nojata budjettirahoitukseen. On myös huolehdittava siitä, että valtion tuottavuusohjelma ei saa aiheuttaa opetuksen ja tutkimuksen laadun huonontumista. Näin on kirjattu myös hallitusohjelmaan ja sitä olimme vaatimassa hallitusneuvotteluissa yhdessä Kasvin Jyrkin ja Hautakorven Johannan kanssa. Kirjaus on hyvä, mutta sen vahtiminen on tuskallista ja vaikeaa.
Haukkuessa osuu pilkka helposti omaan nilkkaan.
Haukkuessa osuu pilkka helposti omaan nilkkaan.
On totta, että demarit ovat jo pitkään olleet päävastuussa Suomen monin paikoin ala-arvoisesta yliopistojen kehittämispolitiikasta. Edelleen on totta, että nykyiset yliopistojen hallinnon uudistuskokeilut aloitettiin pitkälti demareiden johtamassa opetusministeriössä. Kumpikaan näistä seikoista ei kuitenkaan anna Vihreille vapautusta tällä hetkellä menossa olevista huonoista uudistuksista ja korkeakoulupoliittisista ratkaisuista.
Näyttäähän nyt siltä, että Vihreiden ollessa hallituksessa otetaan aimo askel kohti bisnes(jopa elinkeinoelämä vetoista) yliopistolaitosta. Edelleen Vihreiden ollessa hallituksessa akateeminen vapaus on oikeasti vaarassa vesittyä "innovoinnin" ja tulosjohtamisen tieltä. Ja edelleen Vihreiden ollessa hallituksessa Yliopistojen rahoitus muuttuu kertaheitolla moninverrain eriarvoistavammaksi Vai, eikä muka ole vähän hassua, jos innovaatioyliopiston toimintarahat kasvavat yli kolme kertaa enemmän kuin muiden yliopistojen toimintavarat yhteensä.
Suorastaan absurdiksi yliopistokentän meno menee, jos innovaatioyliopisto päättää alkaa isolla rahalla aktiivisesti rekrytoimaan lisää henkilökuntaa. Tässä helposti käy niin, että uusi henkilökunta virtaa innovaatioyliopistoon Suomen muista yliopistoista eikä suinkaan ulkomailta. Jos näin käy, niin on kyllä vaikea nähdä, kuinka siinä yhteiskunta voittaa. Yliopistojärjestelmän uudistuksessa on paljon muitakin sudenkuoppia, joissa voi kosahtaa pahemman kerran kiville. Jos kosahtaa nauravat demarit puolestaan partaansa niin, että maa järisee.
On meneillään tietysti paljon järkeviäkin uudistuksia, ei siinä mitään.
Se vain ärsyttää, että Suomalaisessa keskustelukulttuurissa näyttää välillä olevan hyvin vaikea tunnustaa tekevänsä (myös omasta mielestään) huono kompromisseja. Ainakin harvoin tätä kuulee kenekään sanovan ääneen. Kaikki huono ei kuitenkaan aina ole demareiden vika.
Sama virsi
Aina sama laulu, laa laa. Voisiko levyn jo vaihtaa?
Ihmettelen samaa kuin edellinen kommentoija. Miksi vihreiden pitää yhä edelleen tehdessään porvarihallituksessa huonoja päätöksiä piiloutua edellisen, demaripitoisen porvarihallituksen huonon politiikan taakse?
Kaikkihan tietävät, että Sailas-johtoinen korkeakoulupolitiikka, joka alkoi jo ennen vihreiden viimeisintä hallitustaivalta, on syvältä ja poikittain. Kalliomäki ministerinä ei juuri yliopistoväen suosiota nauttinut. Mutta eipä SYL-taustaansa mainostava Sarkomaakaan näyttäisi olevan suuri parannus.
Mutta jospa vihreät demarien haukkumisen asemesta kerrankin puolustaisivat niitä tehtyjä ratkaisuja, joihin heillä on osuus, tai vaihtoehtoisesti kertoisivat, miksi omat tavoitteet eivät tällä kertaa menneet läpi ja mitä jatkossa aiotaan tehdä tilanteen korjaamiseksi (muutenkin kuin rivien välissä).
Turhaa muiden mollaamista
Yliopistolaisena ja vihreänä en voi puoltaa tätä näkökulmaa, mitä esität kirjoituksessasi. Nykyhallitus jatkaa samaa rataa, joten on turha mollata edellisiä hallituksia jos ei nykyhallitus pysty oikeisiin muutoksiin. En tarkoita ainoastaan itseisarvoltaan olevaan muutokseen pyrkimistä joka käytännössä tarkoittaa ns. innovaatioyliopiston perustamista. Tämä ei missään nimessä korjaa sitä huonoa jamaa jossa kaikki yliopistot ovat. Ansiottomat saavat suurimman siivun tästä rahoituksen lisäyksestä. Paras vastine rahoille saadaan jos se 500me kilpailutetaan tutkijoille, eli Suomen Akatemian kautta. Tuskin Suomessa tämä onnistuu koska kateellisia on aina, hyvä tai parempi ei saa menestyä. Enemmän kun opiskeluajan muutos, nykyinen paatos huippuyliopiston muodostamiseen muiden yliopistojen ja erityisesti muiden tieteenalojen kustannuksella nakertaa ns. sivistysyliopistoa.
Huippututkimusta syntyy ainoastaan yksilöiden kautta jos infrastruktuurit ovat kunnossa. Koska perusrahoitus, sekä yliopistojen että Suomen Akatemian, on säälittävä edellytykset tähän ovat huonot. Kokemuksesta voin sanoa että pohjois-Amerikassa resurssit ovat kuin toiselta planeetalta, jottei ole ihme että aivoja karkaa. Suurin onngelma on että paljon rahoitusta menee heikosti (tiedettä) tuottavaan tohtoreiden tuotantoon, kun taas niihin jotka ovat parhaassa saumassa tuottamaan sitä korkeatasoista tutkimusta, eli tohtoreihin, ei satsata ollenkaan.
Jos Sailaksen ryhmän esitys huippuyliopiston perustamiseksi on niin huono, kun se kaikkkien paitsi hallituspuolueiden mielestä on, miksi tätä asiaa ei voida hidastaa ja tarkastella paremmin? Miksi vihreät ajaa tätä asiaa? Kaksinaismoraalista sanoa että edellinen hallitus teki virheen jos itse ei tehdä mitään muuttakseen sitä ajattelua!
yst. terv.
Mats Granskog, FT
Rovaniemi
Laivan suuntaa on
Laivan suuntaa on mahdollista kääntää kovin hitaasti. Suren sitä, että yliopistojen päätäntävaltaan ollaan ottamassa ulkopuolisia edustajia, jotka eivät välttämättä ymmärrä akateemista maailmaa lainkaan. Yliopistoista ei voi saada yrityksiä, sellaisen yrittäminen viestii vain ymmärtämättömyydestä akateemisuutta ja sivistystä kohtaan. Sarkomaassa kunnioitan suoraselkäisyyttä lukukausimaksujen vastustajana.