Päihdepoliittisen ohjelman tiivistelmä

Tavoitteena haittojen minimointi

Vihreän liiton päihdepolitiikan tavoitteena on päihteistä aiheutuvien haittojen minimoiminen ja päihteiden käytön vähentäminen. Yhteiskunnan on pyrittävä vaikuttamaan sekä päihteiden saatavuuteen että niiden kysyntään. Kysynnän vähentämisessä kaikkein tärkeintä on rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa taloudellinen tai psyykkinen ahdinko ei aja ihmisiä päihteiden käyttäjiksi.

Alkoholiongelmat kasvavat

Suomalaisten pahin yksittäinen terveysongelma on alkoholi. Ongelmia synnyttävät erityisesti humalahakuinen juomakulttuuri, suurkuluttajien huomattava määrä ja alaikäisten alkoholinkäyttö. 

EU:ssa tavoitteena on oltava riittävän korkea alkoholituotteiden vero koko unionin alueella. Suomessa alkoholiveron alentaminen tulee kohdistaa mietoihin juomiin. Muutoin teemme tyhjäksi vuosikymmenten työn alkoholin käytön ohjaamiseksi pois väkevien kulutuksesta. Kulutusta voidaan ohjata myös laskemalla ravintolassa myytävän oluen ja viinin verotusta. Viinien myynti ruokakaupoissa ei ole järkevää, koska se lisäisi alkoholihaittoja.  

Erityisesti lasten ja nuorten päihteiden käyttöön on puututtava. Perheiden tulee kantaa päävastuu lastensa vapaa-ajan vietosta, mutta vanhemmat tarvitsevat aikaa ja tukea lastensa kasvattamiseen.  Kodin ohella tarvitaan mm.  nuorisotyötä tarjoamaan päihteetöntä vapaa-ajan toimintaa. Jos kesä- tai urheilutapahtuma hankkii tuloja oluen myynnillä, voisi tapahtumalle antaa vähemmän julkista tukea. Varsinkaan lapsille ja nuorille tarkoitettuun toimintaan alkoholi ei sovi.

Tuloksellisempaan huumepolitiikkaan

Huumeiden käyttö on Suomessa vähäisempää kuin juuri missään muualla Euroopassa. Emme voi silti kehua onnistuneella huumepolitiikalla, sillä ongelmakäyttö on Suomessa suhteellisesti suurempaa kuin muualla. 

Tarjonnan rajoittamisella on pyrittävä vähentämään markkinoilla olevien huumeiden määrää. Poliisi ja tulli tarvitsevat riittävästi resursseja, jotta ne pystyisivät vastustamaan järjestäytyneen huumerikollisuuden leviämistä. Huumeiden kysyntää vähennetään mm. tukemalla opettajia, nuorisotyöntekijöitä ja terveydenhuollon henkilökuntaa päihdeongelmien ehkäisyssä ja tunnistamisessa.

Huumeiden käyttäjän rankaiseminen on kohtuutonta, koska rangaistus lisää syrjäytymisriskiä ja saattaa estää hoitoon hakeutumista. Vaikka periaatteessa syytteeltä huumausaineiden käytöstä välttyy, jos hakeutuu hoitoon, käytännössä rangaistuksen pelko usuttaa salaamaan huumeongelman.

Huumeiden käytöstä ja erittäin pienten erien hallussapidosta pitäisi jättää syyttämättä ja tuomitsematta tai rikosoikeudellisista rangaistuksista olisi luovuttava.  Jos käytöstä ei rangaistaisi, voisi poliisi käyttää enemmän voimavaroja ja resursseja rikollisliigojen johtoportaiden kiinni saamiseen.

Suomessa ei ole perusteita laillistaa yhtäkään nykyisin kielletyistä huumeista, ei edes kannabista.  Sen sijaan olisi viisasta pyrkiä erottamaan kannabiksen ja muiden huumeiden markkinat toisistaan esimerkiksi porrastamalla huumeiden myynnistä määrättävät rangaistukset aineen vaarallisuuden mukaan.

Päihdehuoltoon resursseja

Päihdehuollossa pitää olla kattava toimipisteverkko, jotta ongelmien kanssa painivien olisi helppo hakea apua. Lisäksi päihdeongelmien tunnistamista ja hoitoonohjausta pitää parantaa.  Erityistä huomiota on kiinnitettävä väestöryhmiin, joiden hoidolla on myös ennaltaehkäisevää vaikutusta, kuten alkoholistiperheisiin, joissa on lapsia.

Huumeriippuvaisten hoitoja on lisättävä.  Hoidoilla käyttäjien elämänlaatu kohenee ja lisäksi yleinen turvallisuus paranee kun huumeiden käytöstä johtuva rikollisuus vähenee. Nuorten päihdekierteeseen on pystyttävä tarttumaan heti ja kaikkien hoitoon haluavien on saatava apua välittömästi. Päihdeäiteihin pitäisi voida soveltaa ns. vapaaehtoista pakkoa, jossa hoidettava antaa ennakkoon luvan hoitaa itseään pakolla, vaikka hän vieroitusoireiden ilmaannuttua haluaisikin keskeyttää hoidon.

Terveysneuvontapisteiden työ edistää hoitoon hakeutumista. Suonensisäisten huumeiden käyttäjien on saatava jatkossakin vaihtaa käytettyjä neuloja puhtaisiin. Myös terveyskeskusten tulisi jakaa puhtaita neuloja ja ruiskuja. Näin ehkäistään HIV:n ja muiden tartuntatautien leviämistä. 

Opiaattiriippuvaisten korvaushoito on erittäin tuloksellista. Hoitoja tulisi kehittää siten, että potilaat pystyisivät elämään mahdollisimman tavallista elämää. Parhaaseen tulokseen päästään yhdistämällä korvaushoidot psykososiaaliseen kuntoutukseen, mutta lääkkeelliseen hoitoon pitää päästä heti, vaikka psykososiaaliseen kuntoutukseen joutuisikin jonottamaan.

Ylläpitohoito, jossa riippuvuudesta ei edes pyritä pääsemään eroon, pitää hyväksyä osaksi julkista terveydenhuoltoa. Ylläpitohoito tulee kyseeseen esimerkiksi Aidsia sairastavien narkomaanien kohdalla.

Huumeriippuvuus on usein vahvasti psykososiaalinen ongelma. Siksi tarvitaan myös yhteisöllistä persoonallisuuden eheytymiseen tähtäävää psykososiaalista hoitoa.