Ilmastonmuutos on pysäytettävä ja Itämeri pelastettava. Monimuotoista luontoa ei saa rosvota tulevilta sukupolvilta, ja eläimiä on kohdeltava eettisesti. Vanhat metsät, saasteeton ilma ja puhdas vesi ovat rikkauksia, joiden eteen pitää tehdä töitä.
Ilmastonmuutos on suurin uhka ihmiskunnan hyvinvoinnille. Päättäväisellä politiikalla maapallon lämpeneminen voidaan rajoittaa kahteen asteeseen. Siksi maailman ilmastopäästöt on puolitettava vuosisadan puoliväliin mennessä. Mukaan on saatava kaikki suurimmat saastuttajat. Vastuullisessa ilmastopolitiikassa aikahaitari ei ole vaalikausi vaan vuosisata.
Suomessa tavoitteeksi on asetettava päästöjen leikkaaminen viidesosaan vuoteen 2050 mennessä. Kotimaisen, uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on tuplattava 20 vuodessa. Se onnistuu kunnianhimoisella mutta realistisella ilmastopolitiikalla.
Päästökauppa on periaatteessa tehokas tapa vähentää päästöjä. Sen toteutuksessa on kuitenkin tehty pahoja virheitä. Energiayhtiöiden voitot ovat paisuneet mutta investointeja uusiutuvaan energiaan ei ole liiemmin näkynyt. Kilpailu sähkömarkkinoilla ei toimi riittävän hyvin, mikä nostaa sähkön hintaa. Päästöoikeudet on huutokaupattava ja energiayhtiöiden ansiottomat voitot pantava verolle. Tuottoja tulee ohjata uusiutuvien energianlähteiden käyttöönottoon.
Öljyn hinta nousee vääjäämättä ja kilpailu energiasta käy yhä kovemmaksi. Meidän tulee vahvistaa energiaomavaraisuutta ja laatia suunnitelma öljyriippuvuudesta irtautumiseksi.
Suomessa energian kulutus jatkaa yhä kasvuaan, toisin kuin vaikka Ruotsissa ja Tanskassa. Energian käytön tehostaminen ja säästö on nostettava politiikan kärkeen. Tehokkuutta voidaan lisätä merkittävästi rakentamisen energianormeilla, tiedotuksella ja taloudellisilla kannustimilla.
Kun energiankäytön tehostamiseen ja uusiutuviin energiamuotoihin satsataan riittävästi, emme tarvitse lisäydinvoimaa – sen paremmin kotimaahan kuin tuontina Venäjältä. Emme halua Suomeen uraanikaivoksia emmekä lisää ydinjätettä. Ihmisten pitää voida luottaa siihen, että heidän mielipiteillään on merkitystä ja kotiseutu on turvallinen asua myös tulevaisuudessa.
Liikkumisen tarvetta tulee vähentää järkevällä yhdyskuntasuunnittelulla ja etätyön edistämisellä. Yksityisautoilulle tulee tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja niin suurkaupungeissa kuin maaseudullakin. Vihreässä Suomessa yhä useampi voi valita, meneekö kauppaan jalan tai pyörällä, käyttääkö työmatkalla junaa vai autoa. Ainakin pääkaupunkiseudulla pitää ottaa käyttöön ruuhkamaksut. Samalla autoilulle on tarjottava houkuttelevia vaihtoehtoja. Se tarkoittaa joukkoliikenteen kunnianhimoista kehittämistä: uusia ratoja, lisää bussivuoroja ja esteettömiä kulkuvälineitä.
Vihreä liikennepolitiikka vähentää riippuvuutta öljystä. Autoilun verotus on porrastettava tiukasti päästöjen mukaan. Näin ihmisiä kannustetaan valitsemaan vähäpäästöisiä autoja. Hyöty näkyy kuluttajan kukkarossa pienentyneenä polttoainelaskuna. Samalla biopolttoaineiden käyttöönottoa on vauhditettava.
Jätteiden hyödyntämisessä ensisijaista on jätteen synnyn vähentäminen, sitten kierrätys. Jätteen hyödyntäminen energiana on perusteltua, mikäli jäte muutoin päätyisi kaatopaikalle. Sekajätteen massapolttoa ei tule hyväksyä. Se ei istu suomalaiseen energiajärjestelmään, koska se uhkaa tehokkaampaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa.
Uuden teknologian ja taloudellisen ohjauksen avulla yhteiskunnan ekotehokkuutta voidaan lisätä merkittävästi. Näin luodaan enemmän hyvinvointia vähemmillä päästöillä, jätteillä ja energian kulutuksella. Arjen kiireiden keskellä vihreän vaihtoehdon valitseminen pitää tehdä ihmiselle helpoksi ja mukavaksi – ja halvaksi.
Suomen metsissä elää noin tuhat uhanalaista lajia. Etelä-Suomen metsät ja suot tarvitsevat oman suojeluohjelman, jolla voidaan turvata luonnon monimuotoisuus. Samalla on turvattava yksityismetsien vapaaehtoisen suojelun rahoitus. Metsätaloutta ja metsien virkistyskäyttöä on kehitettävä paremmin luonto huomioon ottavaksi. Suurpetokannan koko Suomessa on oltava kestävällä tasolla. Alueellisia keskittymiä on vältettävä. Suurpetojen aiheuttamat vahingot on korvattava täysimääräisesti.
Lajikirjon lisäksi on tärkeää huolehtia yksittäisten eläinten hyvinvoinnista. Kaikille eläimille tulee taata mahdollisuus käyttäytyä lajityypillisesti, myös tuotanto-oloissa. Kotieläintalouden luomutuotantoa on lisättävä ja tuettava taloudellisesti. Askelia luonnonmukaisempaan eläintuotantoon on otettava myös tavanomaisessa tuotannossa, jossa eläinten hyvinvointia uhkaa pyrkimys yhä pienempiin tuotantokustannuksiin.
Itämeren hälyttävä tila vaatii ripeitä toimia. Suomen on vähennettävä erityisesti maatalouden, kalankasvatuksen ja liikenteen päästöjä. Yhdessä muiden Itämeren maiden kanssa on pienennettävä öljyonnettomuuden riskiä, tuettava jätevesien puhdistamista Venäjällä ja vähennettävä maatalouden päästöjä. Itämeressä on voitava uida ilman pelkoa myrkyllisistä levistä.