Maata ei pidä jakaa keskenään eriarvoisiin osiin, joissa elämän ehdot poikkeavat toisistaan rajusti. Arkielämän on sujuttava niin maalla kuin kaupungissa. Kansalaisten on saatava tasapuolisesti julkisia palveluita. Tämä koskee erityisesti koulutus- ja terveyspalveluita. Maaseutualueiden erot unohtava tasapäistävä aluepolitiikka on taloudellisesti kestämätöntä. Maaseudulla miellyttävä ympäristö on arvo, jonka perässä ihmiset ovat valmiita myös muuttamaan. Kaikkia palveluita ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista toteuttaa lähellä.
Ilmastonmuutos on suuri kysymys koko yhteiskunnalle. Monet ilmastonmuutoksen seuraukset tuntuvat maalla enemmän kuin kaupungissa. Kelirikkoajan venyminen, maatalouden viljelyolojen muuttuminen tai metsätalouden vaikeutuminen ovat tästä esimerkkejä. Maalla on myös hyvät edellytykset elää ilmastonmuutosta hilliten. Rakennusten lämmittäminen paikallisella bioenergialla on yksi mahdollisuus.
Yhdyskuntarakenteen eheytys on kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla merkittävä keino liikkumistarpeen vähentämiseksi, joukkoliikenteen edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Pendelöintialueella on tehtävä kaavoituksellisia valintoja rakenteeltaan tiiviiden, kaupunkimaisemmiksi muuttuvien alueiden ja maaseutumaisen luonteen säilyttävien alueiden kesken. Muuten uhkana on yhdyskuntarakenteen hajoaminen ja alueiden maaseutumaisen luonteen kärsiminen. Kaavoituksessa on huomioitava arvokkaat kulttuurimaisemat, esimerkiksi kirkonkylien raitit, viljelymaisemat ja vanhat pihapiirit.
Maaseutua uhkaa autioituminen jollei työtä ole monipuolisesti tarjolla. Naisia työllistävien alojen, kuten julkisten palveluiden, puute maaseudulla on johtanut nuorten naisten maaltapakoon. On huolehdittava naisyrittäjyyden ja naisvaltaisten alojen toimintaedellytyksistä. Kunnissa ja yrittäjyyttä edistävissä organisaatioissa on tuettava tasapuolisesti mies- ja naisvaltaisia aloja.
Erityisesti veropohjaltaan heikkojen alueiden on saatava valtiolta riittävät varat lakisääteisten tehtävien hoitoon. Samalla palveluita tulee kehittää kustannustehokkaammiksi ja tarkoituksenmukaisemmiksi. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella (Paras-hanke) pitää hakea palveluiden rahoituspohjan vahvistamista, mutta palveluita ei pidä sen varjolla lopettaa maaseudulta. Saman kunnan sisälläkin voidaan palveluja toteuttaa eri lailla harvaan ja tiheästi asutuilla alueilla.
Yksi mahdollisuus tuottaa työtä ja palveluja syrjäkylille on maaseutusopimusjärjestelmä. Tällöin esimerkiksi kyläyhdistys tekee kunnan kanssa sopimuksen yleishyödyllisen työn tekemisestä. Kyseeseen voivat tulla kiinteistöjen ylläpito, ympäristönhoitotyöt tai hoivapalvelut. Kolmatta sektoria ei pidä kuitenkaan rasittaa kohtuuttomasti julkisen sektorin velvollisuuksilla.
Suomen väestön ikääntyminen ja työikäisten ikäluokkien pieneneminen johtavat melko pian työvoimapulaan. Myös maaseutu tarvitsee maahanmuuttajia. Ulkomaista alkuperää oleva väki luo elinvoimaisuutta maalle. Keskeinen tehtävä on kotouttaa tulijat. Kun saamme maahanmuuttajia, emme saa vain työvoimaa, vaan kokonaisia ihmisiä, joilla on erilaisia kulttuurisia tapoja. Erilaisuuden hyväksyminen on tärkeä asia, jotta tulijoiden vastaanotto sujuu hyvin. Maaseutukunnissa on vähemmän ulkomaalaisväestöä kuin kaupungeissa. Niissä tulisi miettiä hyvissä ajoin, miten muutoksiin liittyviltä ongelmilta vältytään.
Koulut ovat avainasemassa palveluiden joukossa. Ilman hyvin toimivia kohtuuetäisyydellä sijaitsevia kouluja on turha uskoa lapsiperheiden pysyvän alueella. Asukkaiden säilyttämiseksi ja uusien saamiseksi useimpien kyläkoulujen säästäminen on viisasta politiikkaa kunnalle. Kuntien on tärkeää miettiä strategia, jolla ne turvaavat kyläkoulujensa tulevaisuuden. Pienten koulujen korotettu valtionapu tulee palauttaa. Jos kaikkia ei voida säästää, on mietittävä miten jäljelle jäävien asemaa saadaan parannettua. Koulupäivän sujuvuus matkoineen ja iltapäiväkerhoineen on tärkeää, kun perhe miettii mahdollisuuksiaan asua maalla. Kyläkoulujen kiinteistöjä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän monen palvelun kylätaloina kaiken ikäisille. Kouluille voitaisiin järjestää mm. kiertäviä palveluita ja harrastustoimintaa.
Suomen ikääntyminen kohdataan ensimmäisenä syrjäisellä maaseudulla. Maaseudun väki on edelläkävijän asemassa etsittäessä toimivia ratkaisuja koko maata kohtaaviin haasteisiin. On tärkeää taata vanheneville ihmisille mahdollisuus asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämä on inhimillisesti ja taloudellisesti oikea tavoite. Hoivapalvelut tuottavat kaivattua työtä monille alueille, mutta ikääntymisen tuomat kustannukset on jaettava oikeudenmukaisesti kuntien kesken ja valtion kanssa. Selkeintä on ottaa ikäjakauma riittävästi huomioon valtion jakaessa kuntaosuuksia. Myös erikoissairaanhoidon rahoitukseen liittyvät kohtuuttomuudet tulee ratkaista.
Kylien yhteisöllisyyden vahvistaminen helpottaa elämisen arkea. Perheelliset voivat perustaa päivähoitorinkejä tai joku kylältä voi toimia perhepäivähoitajana. Tämä lisää pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osallistua työelämään. Tärkeää on, että lapset kasvavat jo pienestä pitäen yhteisölliseen ilmapiiriin.
Nuorten yhteisöllisyyteen maaseudulla on kiinnitettävä erityistä huomiota. Nuoret kärsivät vertaisyhteisön puutteesta, harrasteiden ja muiden mahdollisuuksien kaukaisuudesta. Nuorten käsityksillä alueensa henkisestä ilmapiiristä on myös suuri merkitys sille, halutaanko alueelle jäädä asumaan. Suvaitseva, myönteinen ilmapiiri on maaseudulla elintärkeää. Jos henkistä tilaa ei ole esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille, väki vähenee.
Perustulojärjestelmä mahdollistaa erilaisia elämäntapavalintoja, mikä tukee myös yhteisöjen elinvoimaisuutta. Samalla se helpottaa ekologista elämäntapaa tukevia valintoja. On selvitettävä mahdollisuudet järjestää perustulosta kokeilu maaseutualueella. Maaseudulla elanto saadaan usein useasta eri lähteestä, minkä viranomaiset tulkitsevat epätyypillisiksi työsuhteiksi. Perustulo kohtelee nykyistä järjestelmää paremmin erityisesti niitä ihmisiä, jotka tekevät töitä, joita järjestelmä ei oikein osaa luokitella. Hyötyjiä olisivat mm. erilaiset yrittäjät ja sellaisiksi haluavat. Oleellista on, että perustulon päälle hankitut tulot eivät vähennä perustulon määrää ja kaikki työtulojen hankkiminen on kannattavaa.
Pitkien etäisyyksien maaseudulla liikkumisen on oltava mahdollista myös ilman omaa autoa. Tieverkon kuntoon myös syrjäalueilla on löydyttävä riittävästi varoja. Joukkoliikenteen järjestämiseen on saatava erilaisia vaihtoehtoja, kuten kutsupohjainen joukkoliikenne ja matkojen yhdistelyyn pohjautuvat järjestelyt. Kimppakyytien järjestelyyn pitää kehittää yksinkertaisia sähköisiä palveluita. Paikallisesti tuotettujen biopolttoaineiden käyttöä pitää tukea verotuksellisesti. Tavaraliikenteen logistiikka tarvitsee myös tehostamista, mikä korostuu harvaan asutuilla seuduilla. Kuljetusten yhdistely on suositeltavaa. Yksityisteiden hoidon rahoitus on turvattava.
Raideliikenne on liikkuvuuden ja talouselämän toimintaedellytysten kannalta tärkeää. Toimivat rautatiet tukevat maan tasaisempaa asutusta. Junaliikenteen supistamisen sijaan tarvitaan keinoja tarjonnan parantamiseksi, raideverkon laajentamiseksi ja lippujen hintojen saamiseksi nykyistä edullisemmiksi. Asemien sulkemisen sijaan on satsattava taajamajunaliikenteeseen. Rataverkkoa edelleen kehittämällä ja sen kuntoa ylläpitämällä edistetään laajojen maaseutualueiden elinkelpoisuutta.
Tietoliikenneteknologia on kypsynyt viime vuosina siihen pisteeseen, että etätyön tekeminen on todellinen vaihtoehto. Työyhteisöissä on tuettava mahdollisuutta siirtyä ainakin osa-aikaiseksi etätyöntekijäksi. Etätyö mahdollistaa aiempaa useammalle maalla asumisen. Työn tekemistä muualla kuin työnantajan järjestämässä työpisteessä on tuettava nykyistä korkeammalla työhuonevähennyksellä. Tehokkaat ja kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet on taattava koko maahan.
Kaavoituksella täytyy tukea alueiden elinkelpoisuutta. Tavoitteena tulisi olla hallittu asutuksen ja palveluiden sijoittaminen kyliin, mikä tukee saavutettavuutta, yhteisöllisyyttä ja elinkeinojen edellytyksiä. Hajautumista ei saa suosia kaavoittamalla automarketteja. Eri osissa maaseutua kaavoitus kohtaa erilaisia haasteita: kaupunkien lähellä maankäytön hajautuminen uhkaa muuttaa maaseudun lähiöiksi, ydinmaaseudulla täytyy tukea kylien elinvoimaisuutta, syrjäseutujen kaavoituksen ongelmana on väen väheneminen. Paineet ranta-asutuksen lisäämiseksi ovat suuret, mikä johtaa helposti hyvin hajanaiseen yhdyskuntaan kaikkine ongelmineen. Samalla menetetään taajaan kaavoitetulla alueella vapaa pääsy rantaan. Rakentamisessa tuleekin pidättäytyä hallitsemattomasta haja-asutuksen lisäämisestä ja rantojen sulkemisesta.
Kaikille alueille yhteiset
Kaupunkien läheinen maaseutu
Ydinmaaseutu
Harvaan asuttu maaseutu