Olen samaa mieltä siitä, että vihreiden tulevaisuuden linjan pitäisi löytyä suhteellisen keskeltä poliittista karttaa. Vihreillä on paljon tärkeitä ja kannatettavia ajatuksia, joille löytyisi enemmänkin tukea kansan piiristä, kunhan kaikki marginaalihörhöily jätetään vaikkapa vasemmistonuorille.

Enemmän perusteltua asiaa taloudesta, toimeentulosta ja ympäristöstä, vähemmän paasausta seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ym. sinänsä tärkeistä arvokysymyksistä, mutta vain niin kovin pientä kansanjoukkoa liikuttavista asioista. Jos aina profiloidutaan vain marginaaliin, niin siellä myös pysytään ja tapellaan niistä alle kymmenen kannatusprosenteista. Valtaa ei niillä prosenteilla juuri oteta - ja vain vallan kasvattamisella vihreille tärkeitä arvoja voidaan eduskunnassa parhaiten ajaa. Näin se vain on.

Niin kauan kuin valtaväestölle tulee vihreistä mieleen vain feminismi (valtaväestön keskuudessa negatiivisesti varautuva termi, vaikka sitä miten päin väännettäisiin), risupartaiset villapaitavihreät, paskaduunit ja työn vieroksunta, 'maanpuolustus alas' tai 'homoille liputuspäivä' -tyyppiset ajatukset ja ehdotukset, vihreät pysyy varsin pienenä puolueena. Vai onko pienenä pysyminen itsetarkoitus? Ettei vain saataisikaan liian paljon valtaa, vaan voitaisiin kaikessa rauhassa kritisoida vanhoillisia valtaapitäviä?

Imagoltaan arvoliberaali ja realistinen, sivistystä ja koulutusta arvostava, työntekoon ja yrittämiseen kannustava, ihmisten ja ympäristön oikeuksista huolta pitävä puolue. Ei liian punainen, ei liian sininen, vaan vivahde kumpaankin ja erityisesti raikkaan vihreä. Ei myöskään aatteeton sinipunavihreä juppihippipunkkari, vaan liberaalista arvomaailmasta ponnistava joustava ja yhteistyökykyinen, vastuullinen ja moderni vihreä puolue.

Onnittelut kaikesta huolimatta pienestä vaalivoitosta. Suurempaankin olisi kyllä hyvät mahdollisuudet.

Olen sitä mieltä, että äänestäjien kosiskelu on juuri se asia, mitä vihreiden ei tule jatkossakaan tehdä. Silloin vihreä ajatus kaatuu, ja ainakin itse lähden perustamaan uutta puoluetta.

Vihreät poliittisena puolueena ei ole yritys, joka haalii uusia asiakkaita keinoilla millä hyvänsä ja kadottaa siinä sivussa koko aatepohjansa. Vihreät ainakin itselleni edustavat nimenomaan kansalaistoimintaa, sivistystä, keskustelua, vaihtoehtoja ja riippumattomuutta. Vihreään politiikkaan ei kuulu hyssyttely tai mielistely, "että saataisi se Pyhtäänkin mummo äänestämään vihreitä". Se ei myöskään aja yksittäisen äänestäjänsä palkkapussin paksuutta tai lyhytnäköisiä ratkaisuja, vaan mahdollisuuksia tasapainoiseen elämään. Politiikka on yhteisten asioiden ja yleisen hyvän ajamista, ja nykyinen puolue=etujärjestö-linja saakin tässä suhteessa todella hyvän haastajan juuri meistä vihreistä.

Kyse ei siis saisi olla suljetusta maailmankuvasta; "koska tämä on oikein, meidän täytyy saada muutkin ajattelemaan näin". Sen sijaan on jatkuvasti oltava herkkä: kuunneltava, aistittava ja havaittava yhteiskunnallista todellisuutta. Mielestäni vihreään politiikkaan kuuluu avoimuus, pureskelemattomuus ja pyrkimys kokonaisuuksien hahmottamiseen. Jos joku nyt kauhistuukin ajatusta, "mitä, ettäkö luonnolla voisi olla muutakin merkitystä kuin raha!" tai että "mitä, että yhteiskunnallisten ilmiöidenkö takana olisi rakenteellisia seikkoja, höpö höpö mitä scifiä", niin se ei tarkoita, että tämän äänestäjän edessä nämä asiat tulee verhoilla toisiksi ja "tehdä kauppaa". Sen sijaan toivoisin, että jatkossakin jaksettaisiin taistella ennakkoluuloja vastaan asiapitoisella keskustelulla ja havahduttaa ihmiset: sellainenkin asia kuin ihmisiä varten suunniteltu politiikka (ei siis valtiota varten suunnitellut ihmiset) on yhä olemassa.

Demokratia kaipaa niitä, jotka uskaltavat sanoa ääneen niitäkin asioita, mistä koulussa ei aina puhuta (koska opetettavan tiedon sisältökin on yhteiskunnallisesti määräytynyttä ja usein valtasuhteisiin sidottua). Se ei aina ole helpoin tie, eivätkä ihmiset aina ilahdu kuullessaan "harmillisia" asioita (kuten vaikka että maailma on muuttunut).

Ollaanhan jatkossakin kansalaisia, persoonallisia, erilaisia, asiantuntevia ja tavallisia. Nuoria, vanhoja, tunteen palolla ja viisauden valolla. Ei tuputeta, vaan kerrotaan, näytetään ja toimitaan. Vihreä liike ei lähde laskutoimituksista, vaan elävistä organismeista.

Juuri tuollaisella retoriikalla ajaudutaan marginaaleihin, vieraannutetaan tavallinen kansa, ja myös pysytään siellä suossa. Liitypä vaikka vasemmistoliittoon, arvon Nimetön III. Sieltä löydät henkisen kotisi. Voit jutella vanhojen stallareiden kanssa ajoista, jolloin tämä kapitalismikritiikin realisoituminen kävi niin tuskallisen lähellä, mutta ihan ei saatu Suomea liitetyksi Varsovan leiriin.

mutta feminismi on marginaali-termi ja sellaisena pysyy

Miksi sinulle ei kelpaa tasa-arvon ajaminen, miksi välttämättä pitää päästä toistelemaan tuota f-sanaa? Oman identiteettisi takia? Onko mitään käytännön syitä? Sellaisia syitä, jotka arvoltaan korvaisivat puolueen laajemmalle imagolle aiheutetun haitan?

Erittäin hyvin kiteytetty:

"Painotetaan käytännön tilanteeseen pohjautuvia kokonaisvaltaisia ja eriteltyjä ratkaisumalleja. Näin on mahdollista toimia yhteistyössä muiden poliittisten voimien kanssa, jolloin vihreiden muutosten on todella mahdollisuus toteutua. On hyvin tärkeää että politiikasta löytyy pitkälle meneviä visioita, mutta olennaista on että politiikan toimijat pystyvät luomaan todellisuuteen perustuvia yksityiskohtaisia polkuja joilla toivottuun tulevaisuuteen päästään."

!

Täytyy tähdätä osaltaan tuloksiin. Suurinta vihreyttä on löydettävissä konkretiasta, suuret ihanteet ja periaatteet eivät itsessään ympäristöä pelasta. Hyvä.

Minä en tiedä mitä ihmiset noin niinku yleensä kaipaa, mutta järkevät, konkreettiset ja kokonaisvaltaiset ratkaisut ovat hyvää politiikkaa. Joku kerettiläinen voisi jopa väittää, että hyvä politiikka on tärkeämpää kuin puolue.

Anekdootin monikko ei ole data, mutta kuitenkin... viime lauantaina tapasin hyvää ystävääni, fiksu ja hyväsydäminen mies, ei millään muotoa akateeminen ja jossain määrin jäykkää ei ole kuin asenteet -osastoa. Hän ilmoitti äänestävänsä vihreitä rykimiseni säestämänä.

Kaveria kiinnostaa ilmasto ja itämeri. Rakennusalan ihmisenä ihmettelee miksi tehdään niin huonoja energiaratkaisuja (semmoinen pienin asian muuten opin, että meitin lämpöpumppumarkinat on sen verran huonosti kilpaillut, että Ruotsista saa samat kilkkeet paljon halvemmalla...)

On yrittäjänä totaalisen tympääntynyt työministeriöön (pitääkö kukaan työministeriöstä?) Tarkemmin siihen ettei voi ottaa ulkomaista muuraria töihin ihan samoilla ehdoilla ja palkoilla kuin suomalaistakin, koska rakennerasistinen työkkäri on sitä mieltä että alalla on suomessakin työttömiä. Jotka on joko alkoholisoituneita tai kannustinloukussa.

On sitä mieltä, että pakolaiset pitää saada töihin. Siis ei niin, että miksi ne loisii, vaan miksei niille löydy töitä? Minkä takia oleskululuvalla ei saa tehdä töitä?

Jos tuollainen valistuunempi duunarijätkä on käytännössä samaa mieltä melkein kaikesta, niin miksi tästä täytyisi tehdä ongelma? Laajemmin, jos on lestaadiolais-kepulaisten kanssa yhtä mieltä lapsilisistä ja ympäristökysymyksistä, niin miksi tämä olisi ongelma?

Niin ja vielä siitä feminismistä. Se ei kiinosta juuri ketään. Se että isät voisivat olla pienten lasten kanssa kiinnostaa. Samoin se että samasta työstä pitää maksaa sama palkka. Tai että kahvinkeitto on vuoro eikä virka. Kuin myös lapseensaanti niitä haluaville. Ja meillä on kumman paljon äkkiseltään toimivan tasapainoaistin omaavia naisia ja miehiäkin, jotka törmäilevät oviin ja kompuroivat kylppärissä. Terminologiset ongelmat hoituu konkretialla.

Eivät isännät tai yleisemmin maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa saavat ole mikään homogeeninen ryhmä. Sen sijaan heidän mediatodellisuutensa on varsin toisenlainen kuin globaalin maatalouden ongelmista tietoisten vihreiden aktivistien. Ennen vaaleja Vihreässä Langassa julkaistun henkilökuvan mukaan eräs ehdokkaamme sanoi suoraan kannattavansa maataloustukien poistamista ja laillisia ilotaloja. Vaikka taustalla olisi miten järkevä ajatuskulku ja vaikka paikallismedia jostain syystä jättäisi mässäilemättä noilla ajatuksilla, lähtevät huhut kulkemaan. Mitään ei tarvitse piilotella, mutta asiat tulee esittää asettuen kansalaisen asemaan. Tukien poistamisen sijaan voisi esim. puhua paikallisen (luomu)ruuan ostopakosta kouluissa ja naisten aseman parantamisessa pitäisi painottaa perheväkivallan ehkäisyä vaikka viinan myyntiä rajoittamalla jne.

Noihin kaikkiin kysymyksiisi vastaaminen vaatisi syvällistä paneutumista. Silloinkin tulos olisi vajavainen, jollei taustalla ole työryhmä...

Tästä olen kyllä samaa mieltä, kun vihdoin sain kiinni ajamastanne pointista. Minustakin kielenkäyttö on merkittävää, eikä kannata ehdoin tahdoin hakea sanoja jotka erottavat: on haettava sanoja jotka yhdistävät ja tekevät asian ymmärrettäväksi. Tämä oli hyvä aloite: ihan ehdottomasti on niin, että vaikka yliopistopiireissä feminismi tarkoittaisi jotain tiettyä asiaa, niin on kunnioittavaa erilaisia kuulijoita kohtaan valita kullekkin ryhmälle sopivia termejä. Toisten ihmisten korvat menee helposti lukkoon taikasanoista perustulo tai feminismi, ja sitten koko asiakin jää kuuntelematta. Poliittista jargonia tai kiertelyä ei tarvita, mutta asioista voi puhua myös niiden oikeilla nimillä iskulauseiden sijaan.

Tuollaisia puolueita on perustettu monessa maassa, Suomessakin, mutta yksikään niistä ei ole saanut mainittavaa kannatusta.

Minua vähän harmittaa tällainen ylimielinen ekologia-ajatuskin. Aivan kuin ympäristö ja ihmiset olisivat jotenkin vastakkain ja pitäisi keskittyä vain toiseen. Vaikka yhteistyössä molemmat hyötyvät. Ja yhdessähän täällä eletään?

Jos ajamme luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, niin miksi ihmisten monimuotoisuus on sitten niin kamala asia? Vihreät profiloituvat jäsentensä kautta, ja jostain syystä silti halutaan halveksua niitä risuparta-hippi-äänestäjiä. Jos ne on tosiaan vihreitten "huonointa kamaa", niin kovin huonostihan silloin ei taida tosiaankaan mennä? Jos äärioikeistolaisissa ylilyöntejä tulee maahanmuuttokommenteissa ja vasemmistossa taas jossain taistolaisjupinassa... niin ei kai se niin hirveätä voi olla, että vihreitten ylilyönti tapahtuu moniarvoisuudessa? Ja kukaan ei väitä, että muutkaan puolueet ovat pelkästään "rattijuoppopuolue" tai "talousrikospuolue".

Itselleni tärkeimpiä asioita vihreissä on vihreys, mutta yhteiskuntatieteiden opiskelijana en kyllä lähtisi vähättelemään myöskään edistyksellisen sosiaalipolitiikan tarvetta. Vihreät on suurelta osaltaan myös korkekoulutettujen puolue, ja samalla tavalla kuin ympäristöasioissa, se saa mielestäni olla edistyksellinen myös yhteiskuntapoliittisissa asioissa. Tässä puolueessa on ekologeja ja insinöörejä, joiden tieto on mittaamattoman arvokasta. On silti myös yhteiskuntatieteiden ja talouden oppineita, enkä ymmärrä, miksei puolue saisi hyödyntää sitä rikkautta jota sillä on.

Ympäristöasioiden korostaminen vaalikampanjassa olisi ollut mahtavaa, mutta se jos jokin on radikaalia. Vastahan yli 100 tutkijan allekirjoittama vetoomus suomen metsien puolesta ohitettiin kuin tyhjää vain niin mediassa kuin eduskunnassakin.

Ylipäänsä en usko, että kielteiset asenteet ympäristöpuolueeseen johtuvat mistään sen kummemmasta kuin talouskielestä, joka saa ympäristönsuojelun kuulostamaan suorastaan katastrofilta. Ja tietenkin siitä yleisesti hyväksytystä ajatuksesta, että politiikassa on kyse vain rahasta.

Kyllä minustakin päätöksissä kyse tulisi olla siitä, että jos ei kaikkea saada läpi, niin keskustellaan edes jonkinlainen kompromissi. Silti ei tarvitse vaieta silloin, jos sininen ympäristöpolitiikka ei ole realistista. Terveempää maailmaa ei voi ostaa, sen voi vain tehdä.

"Che" Guevara(kin) oli melko raaka homofobi, joten sinänsä hyvä ettei paitoja paljon näykään.

Vuonna 2006 Presidentinvaaleissa vihreiden kannattajiksi itsensä katsovista (ja äänestysoikeuttaan käyttäneistä) 85% äänestivät Tarja Halosta, ja 15% Sauli Niinistöä. Tämä siitäkin huolimatta, että Sauli Niinistö oli pitänyt ympäristöä ja ilmastoa paljon näkyvämmällä sijalla kampanjassaan kuin Tarja Halonen. Tämä siitäkin huolimatta, että Sauli Niinistö oli osannut vastata tilapäistöä ja perustuloa koskeviin kysymyksiin - Tarja Halonen oli ollut ymmällään, mitä ne ovat. jne. jne.

Äänestäminen tapahtui selvästi jakolinja-mielikuvien perusteella, Saulin myönteisetkin puheet esim. ilmastosta tyrmättiin populismiksi ynnä muuksi sellaiseksi. Aivan kuin hän ei voisi olla maailmasta välittävä ihminen koska on porvari! Tällaisten asenteiden on muututtava. Mitä esim. Niinistö tekee eduskunnassa, jos ei ole siellä välittämässä maailmasta?! On aika turha puhua rahasta, kun mies voisi CV:llään melkeinpä valita paikkansa suomalaisten suuryritysten hallituksista, ja tienata monta kertaa enemmän kuin kansanedustajana. Sama pätee useampaan muuhunkin kokoomuksen kansanedustajaan. Rahan takia he eivät hommassa mukana ole.

Demarit ovat selvästi kokoomusta suurempi jarru esim. työmarkkinauudistuksille.

Markkinapohjaisille ilmastoratkaisuille löytyy porvaripuolueista kannatusta.

Mutta jos 80%+ vihreistä omaavat tunnepohjaisen asennoitumisen tällaiseen jakolinjaan, ja tyrmäävät "porvarien" vilpittömän halun välittää maailmasta, ja tyrmäävät heidän ajatukensa epäillen aina jotain moraalittomia taustavaikuttimia ja "todellisia motiiveja" niin kuka sellaisten kanssa hallitusyhteistyöhön kykenee?

EI vasemmalla, eikä oikealla, eikä edellä, vaan mukana päättämässä tärkeistä asioista. Mukana olevien pitää olla mukavia, varsinkin pienemmässä puolueessa. Turhaa ylimielisyyttä, me ollaan parempia, moraalisempia ja tiedostavampia asennetta pitäisi karsia tuntuvasti.

Nyt on vihreiden paikka todistaa yhteistyökykynsä. Näissä hallitusneuvotteluissa, ja toivottavasti niiden jälkeisessä hallituksessa. Jos vihreät "omaa periaatteellisuuttaan" (esim. ydinvoima) jäävät hallituksesta ulos, niin en varmasti ole ainoa, joka on todennäköisesti silloin äänestänyt viimeisen kertansa vihreitä.

Politiikka on tuloksia, konkretiaa, saavutuksia. Päätösteon teossa mukana olemista. Antagonistinen, konfrontaatioita etsivä "me vs. muut" maailmanparantaminen kuuluu muille areenoille.