Tänään jännitän USAn presidentinvaaleja. Suomen molemmissa edellisissä presidentinvaaleissa olin ensimmäisellä kierroksella Heidi Hautalan takana, vaikka reaalipoliittisesti toivoin Tarja Halosen voittoa. Ajattelin, että ensimmäisellä kierroksella voi tukea parasta ehdokasta ja riittää, että asetun vasta toisella kierroksella sen ehdokkaan taakse, joka on paras niistä, joilla on todelliset voittomahdollisuudet.
USAn presidentinvaaleissa ei ole toista kierrosta, ellei puolueiden esivaaleja lasketa ensimmäiseksi kierrokseksi. Demokraattien esivaalissa kannatin Hillary Rodham Clintonia. Hänen hävittyään siirryin kannattamaan Barack Obamaa. Vaali on luultavasti tiukka, ja jos Obama häviää John McCainille, pettymykseni ja kiukkuni suuntautuu osittain niitä äänestäjiä kohtaan, jotka valitsevat jonkun pienpuolueiden ehdokkaista. Vaikka sekä Obaman että McCainin politiikassa - tai pikemminkin USAn politiikassa presidentin johdolla - tulee varmasti olemaan valtavasti kritisoitavaa, kumpi sitten tuleekaan valituksi, demokraatin valinta on todella tärkeää George W. Bushin kahdeksan vuoden katastrofikauden jälkeen.

