Aamulehti kirjoitti viime viikonloppuna, että masennukseen on vaikea saada apua. Juttu oli iso ja ansiokas, mutta näköjään sunnuntain Asiat-liitteestä on nostettu nettisivuille mieluummin paheksuntaa siitä, että Susan Kuronen kiinnostaa kaikkia, vaikka ei muka kiinnosta ketään.

Raimo Sailaksen ja kumppaneiden raportti niin sanotusta huippuyliopistosta on herättänyt keskustelua niin suurissa lehdissä kuin ViNOn sähköpostilistoilla. Koska raportti on varsin arvovaltainen, siihen varmasti vedotaan monessa tulevaisuuden koulutuspoliittisessa päätöksessä. Sen esitykset ovat sen verran mullistavia, että on syytäkin käydä kunnon keskustelu ennen kuin mitään peruuttamatonta tehdään.

Olin menossa keskustelutilaisuuteen, kun silmiini osui SDP:n katumainos. Sinisessä, ilmeisesti pahaa porvaria esittävässä, puheneliössä on henkilö pyörätuolissa. Siinä toisessa, isommassa punaisessa pyörätuoli-ihmistä työnsi toinen ihminen. Koska liikuin mainoksen ohi itse pyörätuolilla avustajani työntämänä, en voinut olla tulkitsematta mainosta vammaispoliittisesti, vaikka demarit ovat sitä suunnitellessaan todennäköisesti itse ajatelleet ensisijaisesti vanhuksia. Minun (ja avustajani) mielestä juliste oli selvä kannanotto henkilökohtaisen avustajajärjestelmän puolesta.